Tags

Related Posts

Share This

Aivoliikunta tulee kouluihin

 

Koululaiset oppivat vihdoinkin kunnolla käyttämään päätään lukuvuonna 2017-18. Suomen peruskouluissa ja lukioissa opitaan niitä mielen taitoja, joista on juhlapuheiden tasolla unelmoitu jo pitkään.

.

Koulussa pärjäämisen kannalta keskeistä on tietysti kyky käyttää omaa muistiaan, joka vuorostaan pohjautuu kykyymme luoda uusia mielleyhtymiä, eli luovuuteen. Lisäksi oppimiseen vaikuttavat keskittymiskyky, päätöksentekokyky ja motivoitumiskyky. Tähän asti jokainen oppilas on käytännössä ollut oman onnensa (geeniensä ja kotikasvatuksensa) varassa. Surullista kyllä koululla ei ole ollut eväitä auttaa oppilaita kehittämään näitä kykyjä.

Se, että lapsia heitetään avantoon esimerkiksi käskemällä heitä lukemaan 37 sivua kokeeseen johtaa siihen, että jotkut uintitaitoiset saavat kiitettäviä, toiset porskuttavat välttävästi pinnalla ja muutamat polkevat hädissään vettä. Arvosanalla sitten silitellään tai isketään oppilasta päähän kertomatta lainkaan MITEN hän voisi parantaa tuloksiaan.

Keppien ja porkkanoiden avulla voi pyrkiä vaikuttamaan koululaisen motivoitumiseen, mutta kumpaakaan heiluttamalla ei anneta nuorelle uusia taitoja, eli menetelmiä joista hänellä olisi konkreettista hyötyä heti koulussa pärjäämisen kannalta, myöhemmin opinnoissaan ja aikaanaan työelämässäkin.

Arvosanalla sitten silitellään tai isketään oppilasta päähän kertomatta lainkaan MITEN hän voisi parantaa tuloksiaan.

Jos ihmiselle vain sanoo, että ”keskity!” tai ”valitse nyt!” niin hän ei saa pienintäkään ohjetta siihen, MITEN keskittyminen tai päätöksenteko hänen mielessään tapahtuu tai miten sitä voisi kehittää. Samaten kodeissamme ja kouluissamme kuulee valitettavasti edelleenkin joskus primitiivisen käskyn ”istu kunnolla!” jonka seurauksena sitten oletetaan että käskytettävä istuu selkä suorana ja mahdollisimman hievahtamatta paikoillaan. Vaikka tulos saattaakin miellyttää kontrollinhaluista aikuista, niin herää kysymys: Mitä tekemistä sillä on terveen, toimivan selän kanssa?! Tuhannet suomalaiset istuvat joka vuosi oman selkänsä rikki. Tiedätkö sinä, miten sinun kannattaa istua? 99% suomalaisista ei tiedä. Selän rikkominen aloitettiin jo koulussa.

Istuminen on toimintana eräs näkyvä esimerkki siitä, että arkiseen elämään liittyvien taitojen oppiminen on aivan retuperällä. Onneksi koululaisille ollaan v i h d o i n k i n antamassa konkreettista opetusta sihen, MITEN he voivat yhä taitavammin keskittyä, tehdä päätöksiä, motivoida itsensä sekä tallentaa asioita muistiinsa, eli oppia yhä taitavammin.

Työelämässä on jo pitkään korostettu itsensä johtamisen tärkeyttä. Se koostuu samoista osa-alueista: että osaa keskittyä siihen, mikä kulloinkin on tehtävänä, että osaa itsenäisesti valita mikä kulloinkin on oleellista ja että osaa pitkäjänteisesti itseään motivoiden viedä valitsemansa tehtävän loppuun asti.

Itsensä johtaminen

 

Tämä käy käsi kädessä paljon tutkitun ja tällä hetkellä pinnalla olevan ”work engagementin” eli ”työn imun” kanssa. On ihmiselle todella arvokasta jo nuorena oppia ne mielen taidot, joiden avulla hän pärjää myös työelämässä. Työn imu koostuu kyvyistä täsmälleen samoilla sektoreilla. Tässä yhteydessä käytetään yleensä käsitteitä ”uppoutuminen”, ”tarmokkuus” ja ”omistautuminen”.

Näiden kolmen lisäksi, on jaksamien kannalta tärkeää osata myös irrottautua, eli rentoutua – lomalla, viikonloppuisin, iltaisin ja välillä ihan keskellä hurjaa tohinaakin. Tämäkin on monesti helpommin sanottu kuin tehty. Onneksi tähänkin on olemassa konkreettisia menetelmiä, jotka kuka vain meistä voi oppia.

Koulujen arkeahan on se, että osaavat opettajat tekevät kyllä parhaansa rajallisten resurssien puitteissa. Tiettyä omaa ainettaan opettavalle ei kuitenkaan kannata sälyttää liikaa uusia asioita. Kyllä oppitunneilla voisi aina harrastaa pientä kevyttää liikuntaakin. Monilla oppitunneilla voi myös opetella käyttämään tietokonetta. Sekä liikunta että tietotekniikka kannattaa kuitenkin ehdottomasti järjestää omana opetuksenaan, jotta koululaiset todellakin saavat sen, mitä he tarvitsevat.

…oppilas tekee keskittymisharjoituksia, valitsemisharjoituksia, motivoitumisharjoituksia ja muistamisharjoituksia oppimissuunitelman mukaisesti.

Täsmälleen sama pätee aivoliikuntaan. Pääasiassa koululainen saa tietoja ja taitoja oman mielensä käyttämiseen yhä kyvykkäämmin. Hän oppii ymmärtämään omia synnynnäisiä kognitiivisia kyykyjään, eli saa tärkeää perustietoa ihmismielen toiminnoista. Tiedollisen oppimisen ohella tunneilla oppilas tekee erilaisia keskittymisharjoituksia, valitsemisharjoituksia, motivoitumisharjoituksia ja muistamisharjoituksia oppimissuunitelman mukaisesti.

Onneksi on edistyksellisiä kouluja, joissa joko yksittäinen opettaja, opinto-ohjaaja tai rehtori on oivaltanut nämä asiat. Niissä otetaan arvokkaita askelia syskyllä 2017 ja keväällä 2018. Kymmenen vuoden kuluttua hymyilemme sille, miten kouluissamme aikoinaan ei lainkaan ollut kyseista ainetta ja ihmettelemme miten naurettavalla tavalla kohtelimmekaan koululaisiamme.  Aikanaan, etenkin kun opettajainkoulutus on kehitetty ajan tasalle, moni aivoliikunnan menetelmistä nivoutuu toki luontevaksi osaksi muutakin opetusta, mutta se ei takuulla tulevaisuudessakaan poista tarvetta tarjota aivoliikuntaa ihan omana aineenaan.

On vihdoin aivoliikunnan aika. Sinunkin yläasteellasi tai lukiossasi toiminta voi alkaa vapaaehtoisesti iltapäiväkerhon muodossa, jonka myötä saadaan otettua ensimmäiset konkreettiset edistysaskeleet kohti koululaisia, jotka OSAAVAT keskittyä, tehdä valintoja, motivoitua ja oppia.

Vastikään avattu Facebook.com/Aivoliikunta.  Twitter-tili on luonnollisesti @Aivoliikunta ja keskustelua tullaan käymään tunnuksella #aivoliikunta.

 

Allekirjoittanut kertoo mielellään lisää.

Reidar.Wasenius@briim.fi
0400 432 100